Perillä

Näin sitä ollaan sitten saavuttu Texasiin.
  Lentopäivää voisin kuvailla todella hirveäksi. Ensin oli tapaaminen Helsinki-Vantaan lentokentällä klo. 06.00, jossa saimme lentolippumme ja hyvästelimme perheemme. Sen jälkeen me kaikki 10 vaihtaria lähdimme yhdessä kohti porttia, mistä koneemme lähtisi. Sieltä lensimme ensin Lontooseen (mikä parasta meidän kaikkien paikat olivat vierekkäin) ja sieltä sitten Chicagoon. Lentokoneiden tarjoilut olivat kyllä ihan hirveitä. Lontoosta mukaamme tuli sitten vaihtareita ympäri maailmaa.
  Olin kauhistellut ajatusta, että kaikki sanovat Yhdysvaltohin pääsemisen olevan vaikeaa, mutta ei se oikeastaan ollut. Siinä otettiin vain kasvo- ja sormikuvat ja annettiin muutama paperi. Chicagosta lähdin sitten yhden suomalaisen pojan ja kolmen ulkomaalaisen kanssa Dallasiin. (valitettavasti lentomme oli jotain kaksi tuntia myöhässä.) Minulle alkoi siinä vaiheessa jo tulla pikkaisen huono olo. Mutta perille päästiin. Host äitini Katie oli minua vastassa kentällä ja siitä lähdimme kohti Texas-kotiani. Laskin, että olin ollut 28h hereillä.

Nyt on sitten pari päivää vietetty täällä. Ilma on siinä 38-42 astetta. Minun on ollut vaikeuksia päästä unirytmiin ja muutenkin taidan käydä läpi pientä kulttuuri shokkia. Eilen kävimme perheeni kanssa vesipuistossa, jossa päästiin hyvin vilvoittelemaan kuumassa ilmassa. Olen saanut myös leikkiä vaikka kuinka paljon perheen 3-vuotiaan Thomasin kanssa autoilla.
  Huomenna olisi sitten luvassa tutustumista kouluun ja torstaina ilmoittautuminen Cross Country- joukkueeseen ja kouluun. Mutta niistä kirjoittelenkin sitten myöhemmin.

P.s. Asumme ihan junaraiteiden vieressä, joten saan kuulla jatkuvasti yötä päivää, kuinka junat tööttäilevät.

Kohta se alkaa

Ylihuomenna se toteutuu, kauan odotettu vaihto-oppilasvuoteni lähtee käyntiin USA:ssa, Texasissa. Lauantai aamuna 13.8. lentokone nousee yläilmoihin kello kahdeksalta eli pitää herätä tosi aikaisin. Pakkaaminen on lähes valmis, vielä viime hetken muunnelmia.

Tuleva perheeni vaikuttaa todella ihanalta. Sain tietää perheeni kesäkuun alussa ja siitä lähtien olen pitänyt yhteyttä heihin sähköpostin ja skypen välityksellä. Perheessä on äiti, isä ja 2 ylisöpöä pikkupoikaa.

Välillä on ollut vaikeuksia ymmärtää, että nyt on sitten koittanut se aika, jonka eteen olen joutunut tekemään jo vaikka mitä. Esimerkiksi viisumin hakemista ja monien rokotuksien ottamista. Perhettä ja ystäviä tulee olemaan ikävä aivan älyttömän paljon! Onneksi olen ehtinyt näkemään ystäviäni kaikkien kiireitteni keskellä.

Uskon, että matkastani tulee ikimuistoinen unohtumaton kokemus, joista käteeni jää hyvä englanninkielen taito, uusia ystäviä, mahtavia seikkailuja sekä perhe, jonka kanssa voin pitää yhteyttä vielä vanhenpanakin. :)